aalto1 untyped-item.component.html
Sosiaalisen omakuvan rakennusaineet
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2015 Zaremba
P1 OPINNÄYTTEET D 2015 Zaremba
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
68
Series
Abstract
Opinnäytteessäni tutkin peilin kautta otettua omakuvaa, jossa on vain henkilö ja hänen kuvausvälineensä. Aiheen kartoittamattomuuden vuoksi olen luonut termejä tutkielmani keskeisille teemoille. Omavalokuvalla tarkoitan valokuvan keinoin toteutettua omakuvaa. Kuvaajakohteella tarkoitan kaksoisroolissa olevaa henkilöä, joka toimii samaan aikaan kuvaajana ja kuvauksen kohteena. Sosiaalisella omakuvalla tarkoitan sosiaalisen median tarpeisiin toteutettua omakuvaa, joka toimii kuvaajakohteen sosiaalisen identiteetin rakennusaineena. Näiden käsitteiden avulla avaan ja määrittelen omavalokuvan ominaispiirteet.
Tutkielmani tarkastelee omavalokuvan sisältöjä ja käytäntöjä visuaalisen kulttuuritutkimuksen näkökulmasta. Pyrin tuomaan näkyväksi kuinka valokuvauksen perinteet ja konventiot vaikuttavat strukturoidun omakuvan rakentamiseen. Kyseessä on itsetutkiskelun ja representoinnin samaan aikaan yksityinen, mutta myös julkiseksi muuttuva muoto, joka on kulttuurisidonnainen. Kirjoitan erilaisista katseista ja katsomisen konventioista. Valaisen myös sitä, että kyseessä on samaan aikaan henkilökohtaisista lähtökohdista kumpuava tarve nähdä itseään ja tulla nähdyksi.
Tarkastelen näitä nykyisiä peilin kautta otettuja omakuvia suhteessa varhaisiin omakuviin, omavalokuviin sekä valokuvataiteen kontekstissa otettuihin omavalokuviin. Tuon esille myös kaksi tapausesimerkkiä, jotka edustavat omakuvausilmiötä erityisellä tavalla. Käsittelen peilin kautta otettuja kuvia myös suhteessa muihin omavalokuvauksen muotoihin. Kirjoitan myös digitaalisuuden vaikutuksesta omavalokuvailmiön muodostumiseen. Tuon ilmi, kuinka nopea ja muuttuva omavalokuvausilmiö on sosiaalisen median toimintaympäristössä. Lopuksi pureudun omavalokuva-aineistoon visuaalisen sisällönanalyysin näkökulmasta. Tulkitsen sen ominaispiirteitä sekä tuon näkyväksi siihen liittyvän metatason ja vastakulttuurin.
Johtopäätöksissäni totean, että omavalokuvaus on yksi tapa tuoda arkikuva ja valokuvataide lähemmäksi toisiaan. Kuvataidekasvatuksen näkökulmasta se tarkoittaa visuaalisen lukutaidon opettamista sekä taiteellisen ajattelun avaamista. Omakohtaisesti luotu ja koettu omavalokuva sekä sosiaalinen omakuva ovat erinomaisia lähtökohtia vuorovaikutukselle ja keskustelulle. Nuorten valokuvaharrastuksen yleistymisen myötä myös koulun kuvataideopetuksen tulisi tukea tätä orastavaa identiteettiä sekä oma-aloitteista ja itsenäistä innostuneisuutta. Tulososassa painotan myös sitä, että eri aikakausina otetut kuvat voivat toisiinsa rinnastettuna kertoa enemmän, kuin mitä ne yksinään viestittävät sekä tuoda näkyväksi universaaleja käyttäytymismalleja. Tämän havainnon avulla voimme lisätä ymmärrystämme ajalleen ominaisten ilmiöiden samankaltaisuudesta ja vuoropuhelusta.